Just think of happy things

Minulla on yleensä useampi kirja samanaikaisesti kesken, ne voivat liittyä opintoihin, työhön, muihin mielenkiinnon kohteisiin tai sitten  olla aivan puhdasta hömppää (harvemmin tosin tämä jälkimmäisin, ikävä kyllä). Viime viikolla eräästä kirjasta mieleeni jäi lause, jossa todettiin, että on olemassa resurssi, jossa maailma on edes jokseenkin tasa-arvoinen: aika. Sitä on kaikilla sama määrä jaettavanaan. Noinkohan on? Ajatusta voi jatkaa pidemmälle,  ehkä kyse onkin siitä, miten kukin tämän kallisarvoisen resurssinsa käyttää ja jakaa. Ajankäytön taito ei ole helppo laji. Jaakko Heinimäen sanoin: kun on niin kiire, ettei ehdi mitään.

Jos minulta kysytään, mitä kuuluu, vastaan: kiirettä pitää. Jos minulta kysytään, mitä haluaisin, vastaan: lisää aikaa. Jos minulta kysytään, ihan mitä vain, vastaan: jos ehdin.

Niinpä tänään päätin varastaa aikaa blogille ja omille ajatuksilleni. Muutama kuva, miten kiireenkin keskellä aikaa voi koota pienistä sirpaleista ja tehdä niistä kokonaisen hengähdyshetken.

Onnea ovat hetket, jolloin kesken päivän voi viedä itsensä kahville. Kaivaa laukusta päiväkirjan,kynän ja kirjoittaa, mitä minulle kuuluu.

Onnea on äidin tekemä pipo, vaaleanpunaista silkkinauhaa ja helmiä. En pidä virheistä enkä epäkohdista, mutta kuvassakin näkyvä koirakarva ei häiritsekään minua vaan kertoo elämästä ja iloista.

Onnea on kuppi kahvia, niin ettei se ole juotu kaiken muun ohessa vaan että sen on juotu keskittyen makuun, tuoksuun, hetkeen.

Kahvihetken vietin Liisankadun Espresso Edgessä, mukava paikka. Ajatukset ajasta ovat Juha T. Hakalan kirjasta ja Jaakko Heinimäen sanat ovat tällä viikolla kuulemastani paneelikeskustelusta oppimisen ja koulun tulevaisuus. Luppoaikaa viikonloppuun!