keskiviikko 4. tammikuuta 2012

I saw a sunrise I saw a sunlight

Pimeys, muuta en voi sanoa. On niin pimeää, ettei kellon viisareita näe. Aamulla kellon soidessa etsii ikkunasta merkkejä valosta, uuden päivän alusta, turhaan. Aivan yhtä pimeää, oli mikä vuorokauden aika tahansa. Olen ollut aina sitä mieltä, ettei vuodenaikojen vaihtelun mukanaan tuoma valon määrän vähentyminen vaikuta minuun mitenkään, mutta mutta... alan tulla toisiin aatoksiin. Juuri tätä kirjoittaessani vastapäisen talon seinään näyttää heijastuvan hetkellinen auringon säde. Se näyttää ihanalta!









Pimeyden keskellä pienetkin asiat saavat suuria merkityksiä. Senaatintorilla loistava rubiikinkuutio on mahtava valopilkku: vaihtuvat valot, musiikki, elämys.

Ei kommentteja: