Katsokaa nyt niitä, eivätkö olekin ihanat, minun aarresormukseni? En ole kumpaistakaan itse hankkinut, ja siitä huolimatta ne ovat täydellisesti minua. Toinen on tullut luokseni Kyprokselta ja toinen Dubaista. Taitavat lahjanantajat tuntea minut hyvin.
Ovatpa ne vielä täydellinen parikin! Ihmisellä kun on elämässään selkeitä kultapäiviä, joita vääjäämättä seuraavat hopeapäivät. Huomenna on kultapäivä, se on olen jo päättänyt. Kynnet maalattu tuon kultaisen aarteen väreihin sopiviksi.
Haluaisin vielä muutaman sanasen kukkasista asusteina kirjoittaa, mutta jätän sen seuraavaan kertaan. Totean vain, että odotan jo kovasti kesää ja pioneita. Muistan, kuinka mummillani oli pionipensas ja kuinka suurin huoli oli, etteivät nuo hennot kukat kestä rankkasateita ja kesäisiä ukkospuuskia. Mutta olivat ne niin kauniita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti