Do I, Don't I ?

Vaikka olen kevään lapsi (= keväällä syntynyt ihminen), en silti ole ikinä pitänyt erityisen paljon  keväästä. Jostain syystä keväät ovat yleensä olleet minulle vaikeinta aikaa vuodesta. Monellakin tapaa. En ole kuitenkaan ikinä odottanut näin palavasti ja malttamattomasti kevättä kuin nyt. Tule jo! Valonsäteet kodin seinillä, aurinko joka lämmittää kasvoja saa laittamaan silmät kiinni ja nenän kohti aurinkoa. Nahkatakki ja balleriinat, jopa katupöly ja lopulta kuivat, hiekoista putsattu asfaltti. Kirkkaat värit kynsissä, huolettomat kiharat (joita pipo ja lumisade ei litistä) pitsi ja pastellinsävyt asusteissa. Tule kevät tule.

Kuten alla olevista kuvista näkyy, en ole vielä vaihtanut edes kevättakkiin. Tai no, luovuin toppatakista noin viikko sitten, mutta villakangasta pidän vielä visusti päälläni. Lupaan ilmoittaa, kun uskaltaudun ottamaan seuraavan askeleen!