Ostin tänään aamukahvimaito-ostoksilla itselleni kimpun valkoisia ruusuja. Keksin kaupassa ties kuinka monta syytä, joiden perusteella saisin nämä kukat ostaa, vaikka ovatkin ylimääräistä hömppää (olen tiukka näissä asioissa). Päätin lopulta kuitenkin, että tänään syyksi riittää se, että valkoiset ruusut ovat kauniita ja saavat minut hymyilemään.
Onnea on joskus herätä omia aikojaan, katsella valon säteitä, jotka saavat nuokin ruusut loistamaan. Onnea on saada juoda aamukahvinsa suurella hartaudella Hesarin säestyksellä. Onnea on myös suorittaa velvollisuuksia, mutta ilman niskassa hengittävää kiirettä ja paniikkia. Silloin velvollisuuksistakin voi nauttia.
Tämä päivä on muutenkin ollut hyvä, vaikka ei millään tavalla erikoinen. Olin iltapäiväpelin henkeen pukeutunut sinivalkoiseen (tämä teema alkoi jo eilen, mutta silloin vahingossa), söin kisakatsomossani lentokoneruokaa ja kävin rannassa nököttämässä ja katsomassa, kuinka päivä päivältä laiturit täyttyvät talviuniltaan palaavista veneistä.
Kuinka ihanilta ne ruusut näyttävät maljakossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti