Muutama pala lauantailta. Pitkästä aikaa päivä, jolloin oli luvallista hukata aikaa. Kuplivaa juotavaa ja Fazerilta makeaa. On muuten ihan oma fiiliksensä syödä karkkeja, joiden ympärillä on käärepaperi. Ainoa oikea tapa tällaisia karkkeja on syödä sängyssä, niin että tyhjiä karkkipapereita voi ripotella ympäri vuodetta. (Ja kerätä sitten joskus myöhemmin.)
 |
| Fazerilta kiiltäviä käärepapereja |
 |
| Kuplivaa, kouhuvaa, kuin kultaa Viikonlopun koruja. Ihana peililintu löytyi vuosi sitten Wanhan joulumarkkinoilta. Symboloi minulle siinä ajassa tärkeitä asioita, jotka ovat tärkeinä pysyneet. Kerran siitä on tullut siipirikko, jolloin matkustettiin Kuopioon asti siivenkorjauspuuhiin. Pieni säro tekee siitä entistä merkittävämmän. Käsikoru on saatu minulle tärkeiltä ihmisiltä ja niistä se minua aina kädessä muistuttaa. Sormus on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja, joka oli jopa kokonaisen vuoden kateissa. Odotti löytymistään äidin vaatekaapissa. Jälleennäkeminen oli riemukas. |
Itseasiassa hienointa ja tärkeintä minulle koruissa on niiden kertomat tarinat. Ne kertovat ihmisistä elämässäni, muistoista, tunteista ja tilanteista.
 |
| Hopea on minun värini |
 |
| Silloin koruja voi yhdistää aina uudestaan ja erilaisin tavoin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti