You don't spell it, you feel it

Joskus on hyvä aloittaa alusta. Uusi koti. Seinät, katto ja suihku, lopun voi luoda itse. Tehdä tilasta omannäköisensä. Miettiä tarkkaan, mitä entisestä ottaa mukaan. Pöytä ystäviltä, sohva kaverilta. Vanhat lipastot mukaan, jos säilyvät kuljetuksessa ehjinä. Uusi kauan unelmoitu tuoli pääsee ensimmäistä kertaa esille. Esineet ja asiat, ne jotka ovat olleet tarpeeksi tärkeitä mukaanotettaviksi, löytävät uuden paikkansa hiljalleen.

Kuva maaliskuulta

Oma kotikoloni. Olkoonkin, ettei pesukoneelle ole vieläkään löytynyt paikkaa tai ettei keittiössä ole kuivauskaappia. Ikkunoista tuulee ja suihkussa käydessä eteinen kastuu. Tästä kaikesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia tämä on minun turvapaikkani. Se näyttää ja tuntuu minulta.

Ensimmäinen iltani uudessa kodissa viime keväänä

Sen lisäksi, että saa luoda tilansa uusiksi, myös todellisuus ulkona on toinen. Uudet kadut ja reitit. Mistä on tuleva lähikauppani, missä apteekki, miten pääsen vaivattomammin töihin ja mistä saa lähialueeni parasta kahvia. Kaikki tämä, koti, elämä, ympäristö rakentuvat hiljalleen ja huolella. Välillä muistot palaavat menneeseen mutta eivät halua sinne takaisin.

Tulen kotiin, sytytän valon eteiseen, siis lattialla väliaikaisesti nököttävän pöytälampun. Ovi käy ja eteiseen ilmestyy toinenkin kenkäpari. Kotona ollaan.